Elinainen & Rasavillirusakko: Minäkin kuulin, että hedelmöityshoidoista on tulossa juttua 45 minuuttia -ohjelmassa. Luin ennakkotiedot ja totesin, että ei kiitos, en todellakaan aio katsoa. Kuulin kuitenkin alun "Laboratoriossa lapsia tehdään koeputkilla ja mikroskoopeilla." ja käänsin toiselle kanavalle. Just! Noinhan asian voi ilmaista, noin kylmästi ja tunteettomasti, voi sivuuttaa kaiken sen inhimillisen tragedian, mitä taustalla on. Sivuuttaa senkin, että riippumatta siitä, miten lapsi on hedelmöitetty, siinä on käytetty samoja sukusoluja kuin luomutoiminnassakin. Ja jos suurin onni käy ja nainen raskautuu ja saa lapsen, kyseessä on aivan samanlainen ihmislapsi kuin muutenkin.

Nyt sorruin kuitenkin katsomaan jakson netti-televisiosta. Voi taivaan vallat, mitä syyllistämistä!

Missä on miehet tässä jutussa? Missä ihmeessä?! Tietääkseni miehellä on kuitenkin aika suuri rooli "lapsen tekaisemisessa".

Miksi ei mainita, että "miehet eivät välttämättä tiedä, miten naisten hedelmällisyys laskee iän myötä" (koska uskon, että suurin osa naisista kyllä tietää)? Tiedän monta tapausta, jossa mies on kokenut, että ei halua vielä lapsia, vaan haluaa odottaa. Missään ei mainittu myöskään siitä, että lapsettomuus voi johtua myös miehestä (kuten esim. meillä)! Käsittääkseni se johtuu aivan yhtä usein miehestä kuin naisesta.

Minä olen 31-vuotias. Olen jo pitkään (aina) tiennyt haluavani lapsia. En minä, hyvänen aika sentään, ole itsekkäästi keskittynyt "uraani", bailannut ja reissannut ja tietoisesti odottanut tähän ikään asti hankkiakseni (oi, mikä sana) lapsia vaikka sitten koeputkilla ja mikroskoopeilla. Ennen nykyistä suhdettani olin pitkään sinkku - jonkun baarihoidon kanssako lapsia olisi pitänyt silloin tekaista? Eikö se ole itsekästä? Vai pitäisikö minun katua, että en pyöräyttänyt lapsia sen henkistä väkivaltaa harrastaneen idiootin kanssa, jonka kanssa seurustelin 20-vuotiaana? Pitäisikö minun katua sitä, että odotin, kunnes tapaan ihanan elämänkumppanin, josta tulee ihana isä lapselle?

Tämä yhteiskunta asettaa mahdottomia vaatimuksia: 25-vuotiaana on oltava vankka koulutus ja vankka työkokemus. Lapsetkin on hyvä olla jo tehtynä.

Voi hyvänen aika: ei elämä aina mene kuten oli 10-vuotiaana suunnitellut. Elämä yllättää, ei sitä voi täysin suunnitella etukäteen. Ei voi päättää, että tapaan elämäni miehen nuorena ja saan lapsia nuorena. En rasita yhteiskuntaa hedelmöityshoitojen kuluilla, enkä muutenkaan yhtään millään sairauskuluilla. Pysyn terveenä ja hyvinvoivana koko elämäni. En kärsi työttömyydestä missään elämäni vaiheessa.

I rest my case. Melkoista paatosta, mutta pakko mikä pakko. :)