Yllä vastaus aikaisempiin pohdintoihin... Tänään oli ultra, jossa katsottiin, mitä tuplalääkitys on saanut aikaan. Kohtu näytti hyvältä, lääkäri sanoi, että "kyyyyyllä, näyttää siltä, että ovulaatio on todellakin tapahtumassa". Sitten kurkattiin oikea munasarja - liian pieniä munarakkuloita. Vasen munasarja - ehei, ei sielläkään ollut kukaan vielä lähdössä. Lääkäri oli ymmällään. Minäkin olin ymmälläni, koska minä - edelleen - olin varma, että ovuloin.

Lääkäri kurkkasi koneelta historiaani ja sanoi, että taisikin miettiä ensimmäisen ultran kohdalla samaa asiaa. Kp oli 16 ja munarakkulat ihan pieniä, näytti siltä, etten ovuloi. Ja niin vaan verikoe osoitti sen, että ovulaatio oli jo tapahtunut. Minä sanoin miehelle jo pari päivää sitten, että uskon, että ultra on liian myöhään ja ovis on NYT. Lääkäri sitten totesikin, että saattaa olla, että siellä on tapahtunut kasvuspurtti ja ovulaatio on jo tapahtunut. Se selittäisi kohdun tämänhetkisen tilanteen. Ei ole yleistä, että kasvu tapahtuu niin vauhdilla, mutta se on mahdollista. Minä olen ihan varma, että niin on käynyt!

Hassuinta oli, kun lääkäri totesi, että "Sinä voit olla nyt raskaana. Me olemme saaneet tosi hyviä tuloksia näillä lääkkeillä!". Olisi aika ihme lääkkeitä, jos olisin, koska on nimittäin luomutoiminta ollut ovulaation tienoilla nollissa... Todellisia IHMEIHMEIHME lääkkeitä. :D Me kun luulimme, että ennen inseminaatiota pitää miehen pidättäytyä, kuten oli ennen siemennestetutkimuksia. Joten joo, se tästä kierrosta!

Jostain ihme syystä, olen tosi hyvällä tuulella, vaikka koko kierto meni mönkään. Olen napsinut lääkkeitä 120 euron arvosta ihan turhaan ja käynyt kalliissa ultrissa. Olen siis hyvällä tuulella siksi, koska jippii, minä kyllä ovuloin!

Seuraavassa kierrossa pidän kyllä itse huolen siitä, ettei ovulaatio karkaa! Mieskin lupasi olla enää sanomatta, että "kyllä se lääkäri tietää".