Piikitykset (Gonal-F) alkavat sitten huomenna. Tiistaina ultrataan, miltä näyttää ja pitääkö annosta lisätä tai vähentää. Punktiosta puhuttiin, että se voisi olla sitten seuraavana maanantaina. Kaikki etenee niin vauhdilla, että eihän tässä oikein ehdi edes jännittää!

Kun lukee joidenkin muiden jonoissa olemisesta ja hoitojen takkuamisesta, minua melkein nolottaa se, että meillä kaikki menee niin vauhdilla. Meillä on aivan mahtava lääkäri, joka on aina siis sama ja josta on sellainen olo, että hän kokee suorastaan haasteena saada JUURI MEIDÄT raskaaksi. Hän osaa luoda jotenkin todella rauhallisen ja toiveikkaan ilmapiirin. Klinikan hoitajat ovat myös ihania, ja meiltä kysellään myös henkisestä jaksamisesta. Aikoja saa melkein milloin vaan. Ainoana miinuksena on se, että klinikalla ei tehdä hoitoja viikonloppuisin.

Niin: rahalla saa ja hevosella pääsee. Siitähän tässä tietenkin on kyse. Tosin me olemme kaukana varakkaista ihmisistä. Mies on todella pienipalkkalainen ja minä olen palkkatasoltani jotain keskiluokkaa. Tähän asti olemme pärjänneet omilla säästöillä, nyt ne alkavat olla lopussa. Ja jippii, minun määräaikainen työsopimuksenikin loppuu vuoden vaihteessa, joten sanomattakin on selvää, että meidän hoitohistoriamme ei tule olemaan pitkä. Ei sillä, en haluaisi sitä muutenkaan.

Olemme laskeneet, että voimme juuri ja juuri tehdä yhden IVF:n yksityisellä, mutta sitten olemme kyllä tiukilla. Asuntolainaakin kun on. Onneksi vuosi sitten ostimme pienemmän asunnon kuin mitä olimme ajatelleet, koska silloin jo oli aavistus siitä, että ylimääräisiä rahareikiä voi olla edessä. Asunto on pieni, mutta kiva ja oma. Ja tilaa olisi kyllä yhdelle uudelle pienelle perheenjäsenelle...

Meidän molempien vanhemmat ovat halukkaita auttamaan taloudellisestikin ja vaikka tähän asti olemme hieman jarrutelleet, nyt olemme päättäneet ottaa apua vastaan. Joten tähän IVF-hoitoon saamme lisäeuroja kahdesta suunnasta ja ne tulevat todella tarpeeseen ja olemme niistä todella kiitollisia.

Ja lopuksi: niin mukavia kuin kaikki klinikalla ovatkin, toivon niin kovin paljon, että siellä ei enää tarvitsisi pitkään vierailla...