Ensinnäkin: KOKO SYDÄMESTÄNI kiitos myötäelämisestä ja ihanista kommenteista!

Meillä ei jäädä tuleen makaamaan. Olimme IVF-/ICSI-suunnittelukäynnillä heti maanantaina. Kysyin, voidaanko hoito tehdä jo tässä kierrossa ja se kuulemma luultavasti onnistuu. Ultrassa näkyi, että vasemmalle puolen oli jäänyt puhjennut munarakkula, joten se hieman häiritsee asiaa. Ellei se torstaihin mennessä ole itsekseen poistunut, se nippaistaan sieltä pois. Hui!

Kävimme jo hoitajan luona pistosopissakin, mutta pistokset aloitetaan vasta myöhemmin. Minulle kehittyy niin paljon munarakkuloita alussa itsestään, että osan niistä annetaan rupsahtaa ja kadota pois ennen piikityksen alkua.

Jos torstaina kaikki näyttäisi olevan kunnossa, päätämme koska piikitykset alkavat, sovimme ultra-ajat ja sitten parin viikon päässä onkin jo THE pelottava punktio! Vauhti on päätähuimaava!

Mieluummin näin. Tietenkin jännittää ja tietenkin pelottaa. Pelottaa, että nyt meille selviää jotain uusia ongelmia. Pelottaa, että munasolut eivät hedelmöity. Pelottaa, että punktio sattuu. Mutta toisaalta olen toivoa täynnä: meillä ei koskaan ennen ole ollut niin hyviä mahdollisuuksia kuin nyt.