Tämä on aika erikoista. Olla vaan, ja ajatella jopa välillä muita asioita. Kun hoidot on päällä, ne kuitenkin täyttävät aika pitkälti päiväjärjestystä.

Musta tosin tuntuu, että mä en oikein tunne enää kroppani toimintaa kaiken tämän hormonisirkuksen jälkeen. Mä pelkään, että se ei enää toimi itsekseen, ilman tukea. Mulla on ollut "ovuloiva olo", mutta olen tikuttanut vain haaleita viivoja. Mikä ei sinällään ole ihme, koska olen tikuttanut ehkä noin joka kolmas päivä, joten saattaa olla, että jotain on livahtanut ohi... :) En vain ole jaksanut stressata siitä tällä kertaa.

Tänään käytiin klinikalla tilannekatsauksessa ja tulevaisuutta suunnittelemassa. Meidän lääkäri on kyllä mahtava! Sain puhua peloistani ja pettymyksistä, ja hän vastaili kärsivällisesti ja kannustavasti ja loi meihin uskoa. Olo on nyt parempi kuin kertaakaan tuon IVF:n jälkeen. Kyllä niitä kuoppia vielä tulee, mutta nyt on onneksi parempi olo.

Silti on pakko sanoa tämä: mä aina kuvittelin täysin tiedostavani sen, että nämä hoidot eivät välttämättä johda haluttuun lopputulokseen. Totuus on, että mä en sataprosenttisesti tiedostanut sitä. Nyt mä taidan aika hyvin tiedostaa.

PAS tehdään sitten ensi kiertoon, JOS kroppa suostuu yhteistyöhön. Lähinnä omasta toivomuksestani sitä siis yritetään nyt ainakin ensin luonnolliseen kiertoon. Jos olen hukannut jalon ovuloinnin taidon, PAS siirtyy sitä seuraavaan kiertoon.