Rasavillirusakko emännöi uutta projektia, johon ei voi olla liittymättä:



Aikaa on maaliskuun loppuun. Tavoitteena on monta pientä ihmisenalkua, monta onnellista tulevaa äitiä ja isää!

Mitkä ovat omat ajatukseni ja toivoni tilanne? En tiedä. Kyllä minä uskon ja toivon vielä, ainakin siihen, että jotenkin - tavalla tai toisella - asiat menevät vielä hyvin. Että joku päivä aurinko vielä paistaa tähänkin sekaiseen risurykelmään. Minä uskon siihen.

Olenko varma, että hoitojen seurauksena me saamma vielä lapsen? En. En todellakaan ole. Ja nyt yritän sulatella jotenkin tätä tilannetta, joka on tavallaan uusi. Uskoin meidän kohdalla hoitoihin aika vahvasti, koska ongelmamme ei vaikuttanut olevan niin suurensuuri ja edellytyksiä pitäisi olla jopa luomuraskautumiseen. Mutta kukapa näistä tietää. Kukapa oikeasti.

Minä tiedän, että mahdollisuuksia on vielä. Pakkasessa kellii viisi alkiota, ja olen ehkä vielä valmis toiseen IVF:ään/ICSI:iin. Siihen se sitten jääneekin. Meillä ei ole rahaa eikä elämää sen enempään.

Kunpa elämä yllättäisi positiivisesti! Voi kunpa!