Kaveripariskunta pyysi meitä laivareissulle. Ystäväni pyysi minua hauskalle tyttöjen espanjan hupireissulle kesällä. Ja niin edelleen.

Kaikki on jotenkin odotustilassa! Mitään ei voi luvata, kun ei tiedä, mikä on tilanne silloin. Missä vaiheessa ollaan hoitojen kanssa. Kaikki suunnitteleminen on jotenkin mahdotonta, ei pysty lyömään mitään päivämääriä lukkoon. Argh!

No, ehkä sitten, jos nämä hoidot jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat, pitää alkaa elämäänkin siinä sivussa. Kai siihenkin joku keino on vai onkohan? Näin hoitojen alussa ei osaa vielä ajatella. Kaikki menee niiden ehdoilla.

Eilen töissä (muuten mukavat) työkaverit keskustelivat lastenrattaista ja heittivät taas niitä "kyllä olisi sinunkin aika jo mennä vaunuja ostelemaan". En kertakaikkiaan ymmärrä, miten muuten niin fiksut ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia?! Yhdelle työkaverilleni (sinkku) olen kertonut meidän projektista ja hänellä on myös mitta täynnä noita kommentteja. Moni työkavereistani on eronnut ja ajattelimme, että miksipä ei hyvinkin voisi puhua letkeänä kahvipöytäkeskusteluina sitten avioeroista tyyliin "on tämä nykyajan maailma niin outo, kun niin helposti erotaan ja sitten on sun lapsia ja mun lapsia..." Miksipä ei? Yhtä tökerösti siellä nimitään puhutaan lapsettomuudesta. Mutta ei, ei pidä alentua samalle tasolle.

Aada: Kiitos tervetulotoivotuksistasi! Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa ja toivon NIIN sinulle toiveesi toteutumista.
(p.s. Ja tämän jälkeen oli tullut monta muutakin kommenttia eli SUPERkiitos myös niistä!)