Kun PAS päätettiin siirtää hamaan tulevaisuuteen, minulta jäivät joulunaluspiinapäivät kokematta. En ole pahemmin kalenteria katsonut, kun viimeinen ultrakin näytti siltä, että ovulaatio on vähintäänkin epävarma. Eilen katsoin ja huomasin, että JEE, kierto menee sitten näköjään sekaisin. Eilen oli kp 36 (32-35), tänään kp 37. Tosin nyt vatsaa juilii siihen tapaan, että tämä päivä muuttunee koopee ykköseksi.

Viime kierto oli 35 päivää, nyt ainakin tuon 36 päivää. Ärsyttää! Ei ole ikinä ennen ollut näin pitkää kiertoa. Kauhean pitkä kierto! Joo, tottakai mielessä käy aina välillä pieni nätti ajatus, että jospa tästä olisikin muusta kyse... Mutta niin paatuneeksi sitä on tässä prosessissa tullut, että se ajatus on hyvin hyvin heikko. Asiaan vaikuttaa tietysti myös se, että on kurkannut ultralla sisuksiin ja nähnyt omin silmin sen ovuloinnin epävarmuuden. Ja sekin vielä! Ennen mulla kyllä oli (lähes) aina ovulaatio. Väkisinkin tulee mieleen, että nämä tämän vuoden hoidot ovat saaneet koko kropan mullin mallin!

Tuli mieleen muisto entisestä minästä. Jos vielä vuosi sitten olisin elänyt koopee kolmeseiskaa, olisin ollut innoissani. Ja saanut taiottua itselleni sata raskausoiretta. On se kumma, että enää ei viitsi vaivautua edes siihen: raskausoireiden kuvittelemiseen.

Mutta pakko myöntää, että olen hieman huolissani. Jostain luin, että 35 on sellainen ikävuosi, että naisen hedelmällisyys romahtaa valtavasti yhden vuoden aikana. Mä en ole 35-vuotias, en vielä muutamiin vuosiin. Mutta jos tämä vuosi onkin mun romahdusvuosi? Kun tuntuu, että kropan toiminta on muuttunut ihan valtavasti - ja huonoon suuntaan. Tai sitten tosiaan syynä ovat nämä hoidot tai se niistä johtuva kuuluisa stressi, jota aina tarjotaan ratkaisuksi.

Oli miten oli: Höh.