Kukaan ei ehkä koskaan sano minulle "äiti". Kukaan ei ehkä koskaan sano minun miehelleni "isi".
Sitä minä pelkään, ja siksi minä suren.

Tuo edellisen postauksen kysymys "miksi" osoittautui vaikeaksi. On vaikea selittää, miksi tämä on niin suuri suru. Onko kyse biologiasta? Onko kyse yhteiskunnan vaatimuksista ja siitä, miten asioiden kuuluisi olla? Varmasti on. Osa surusta on varmasti näistä asioista, mutta jotenkin ne eivät täysin riitä kuvailemaan tätä. Jotenkin ne tuntuvat liian ulkopuolisilta asioilta.

Lapsettomuus saa minut tuntemaan oloni vajavaiseksi, huonoksi naiseksi ja epäkelvoksi ihmiseksi. Lapsettomuuden takia saan kuulla vihjailuja ja suoria tökeriä huomautuksia, jotka satuttavat. Lapsettomuuden takia joudun jatkuvasti tarkkailemaan itseäni, pistämään itseeni lääkkeitä ja kärsimään kipua. Lapsettomuuden takia kaikki tulevaisuudensuunnitelmani, tärkeimmät haaveeni, kaatuvat. 

Luin Puuhanurkan blogia, ja siellä oli paljon vastauksia kysymykseeni. Siellä oli tärkeimmät vastaukset kysymykseeni: Minusta ei ehkä koskaan tule äiti, eikä miehestäni isää.

Aadis kirjoitti edelliseen postaukseen kommenttina, että muut tuntuvat luulevan, että lapsettomuus jotenkin menee ohi. Että aika parantaa. Mutta ei se mene niin. Jos tilanne ei muutu, lapsettomuus ei parane. Se on ja pysyy. Ainoa mitä aika muuttaa on se, että toivo vähenee. Kerta kerralta. Kuukausi kuukaudelta. Jotenkin on vain löydettävä tapa selvitä kaikesta tästä. Se ei ole helppoa, se on julmetun vaikeaa.

Täällä on mielestäni hyvä kirjoitus lapsettomuuden tuskasta. Kirjoitus on muuten hyvä, mutta loppukappale harmittaa. Tosin siinä kirjoittaja myöntää, että surun synkimpinä hetkinä muulla ei ole merkitystä. Ehkä minä olen siinä vaiheessa. Joka tapauksessa kappale pitää sisällään lauseen siitä, miten lapsi on lahja, eivätkä kaikki ihmiset saa kaikkia lahjoja ja elämä voi silti olla hyvää.

Minä uskon, että lapsi on lahja. Minä uskon, että lapsi on suuri, valtava lahja. Minä en usko, että on mitään, mikä voisi korvata lapsen puuttumista. En ymmärrä, miten voidaan ajatella, että "teillä ei ole lapsia, mutta voittehan te matkustella ja harrastaa ja nauttia toisistanne". Miten näitä asioita voidaan verrata? Miten mitään voidaan verrata siihen?

Lapsettomuus on kohtalo ja tunne, jota en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.