Tänäänkin on ihan hyvä fiilis, vaikka tosiaan koko kierto on nyt hukattu. Mä yritän täysillä nauttia tästä hyvästä olosta, koska tiedän, että sieltä se romahdus taas tulee ennemmin tai myöhemmin.

Tein ratkaisun myös sen ystävän suhteen, josta aiemmin puhuin. Päätin tehdä samoin kuin hän: olen välittämättä. Häneltä tuli pitkästä aikaa sähköpostia, joka oli täynnä minäsitä, minätätä... Lopussa oli kysymys, että mitäs minulle - mitä tein viikonloppuna. Mitä tein viikonloppuna?! Edellisen kerran, kun olimme tekemisissä, kerroin hänelle, että parin päivän päästä saamme tuloksen siitä, onko meillä mitään mahdollisuuksia ikinä saada lasta. Ja hän kysyy kuukauden päästä, että mitä tein viikonloppuna! Olkoot!

Minä en jaksa siis olla loukkaantunut, vaikka pettynyt olenkin. Mutta en siis jaksa murehtia sitä asiaa. Vastasin tälle ystävälle tai mikä lie kaveri onkaan lyhyesti ja kommentoin vain hänen asioitaan. Minä en aio hänelle enää lapsettomuudesta puhua, ja jos totta puhutaan, tuskin tulen olemaan tämän ihmisen kanssa paljon edes tekemisissä. Aion kuluttaa aikaani niiden ihanien ihmisten kanssa, jotka ovat minun tukeni ja turvani!

Lapsettomuus, tai mikä tahansa kriisi, on hyvä tapa saada selville, keitä ovat tosiystävät. En silti toivo, enkä suosittele tätä kenellekään! :)