Nyt on kp 27 tai jotain sinnepäin ja olen jo ihan varma, että ei ole tärpännyt. Olen jo huomannut niitä merkkejä ja tuntoja, joita yleensä kierron tässä vaiheessa huomaan. Niitä ei voi sivuuttaa. Tilanne on mikä on.

Vaikka nyt jo voin alkaa valmistautua siihen hetkeen, jonka näiden merkkien perusteella tiedän tulevan, silti se hetki on kauhea. Koska ennen sitä pieni toivon pilke elää, vaikka en edes haluaisi pitää sitä elossa, vaan haluaisin surra sitä jo nyt, että voisin poistaa osan sen hetken pettymyksestä. Tasoittaa sitä pettymystä useammalle päivälle, ettei se tuntuisi niin pahalta. Muka. Joka tapauksessa, se typerä typerä toivon pilke, joka ei suostu kuolemaan ennen kuin on aukottomasti toisin todistettu, on ärsyttävä!

Raivostuttavaa. Ärsyttävää. Masentavaa.