Niin sitä alkaa elämä taas voittaa. Ja uusi toivo pikku hiljaa nostaa päätään. Popsin jo uusia hormoneja ja uusi ultra-aika on varattu. Uusi kierto, uusi mahdollisuus.

Kaikki tehdään samoin kuin viimeksi, koska kaikki meni hyvin. No, ei ihan kaikki! Sanoin hoitajallekin, että tällä kertaa plussa, kiitos. Heillä ei kuulemma viimeksi ollut merkintää tästä toiveesta, eli sitä ei ollut tilattu. Nyt on tilattu! Hoitaja kirjoitti oikein hoitosuunnitelmaan, jonka antoi meille, että muuten samalla sheemalla, mutta lopuksi PLUSSA. Hih. :)

Tällä kertaa teen myös lopussa toisin ja testaan heti, kun 14 päivää inssistä on takana. En jaksa tuota pitkää kituuttamista. Sitä paitsi mikäli kaikki menee laskujen mukaan, testipäivän jälkeen meillä on GRANDE ystävien tapaaminen. Jos kaikki menee hyvin, olen MAAILMAN ONNELLISIN. Jos ei, vedän kännit hyvässä seurassa. Hups, olisikohan tuo pitänyt laittaa jotenkin hienommin kuten: aion juhlia. :) Pyh, minä oikeasti aion hupsuna humaltua! Ei ole tullut tehtyä sitä aikoihin, mutta nyt teen, jos testi on negaa!

Minulla ei ole oikein uskoa näihin inseminaatioihin. Vaikka kai niissäkin jokin mahdollisuus on, kun kerran mollukka näytti kypsältä ja siittiöt olivat, no, eivät todellakaan priimaa, mutta kuulemma kohtalaisia. Parempia kuitenkin kuin ennen pesua.

Olemme nyt taas miettineet sitä, että jos kysyisimme, voisimmeko heinäkuun tauon jälkeen siirtyä IVF:ään. Ehkä.

Projekti on toiminut suht hyvin, ja olen liikkunut enemmän. Jippii! Olen käynyt lenkillä, pilateksessa, kuntosalilla ja tanssiharjoituksissa. En vielä niin paljon kuin haluaisin, mutta olen kuitenkin ottanut askeleen parempaan suuntaan. Way to go!