Kiitos kaikille tsemppauksista ja pahoitteluista. Olette ihania.

Tätä aikaa kuvaa nyt vain yksi sana: suru. Minä suren. Jos joku sanoisi minulle nyt, että kukaan ei sentään ole kuollut, minä ihmettelisin: eikö? Ei kai.

Minä olen surullinen ja suren. Enkä mä tiedä, miten ihmeessä jaksan yrittää vielä uudelleen? Nyt tuntuu, että on yritetty ja todettu, että meidän ei ole mahdollista saada lasta. Kaikista rankimmat keinot on kokeiltu.

Kaksi siirtoa. Yksi tuoresiirto, yksi PAS. Mä yritän miettiä, että on jotkut onnistuneet vielä tämänkin jälkeen. Meillä voi edelleen olla vain huonoa säkää. Todella, huonoa säkää.

Tai sitten meillä on joku ongelma, josta kukaan ei tiedä, mikä se on. Että mistä ihmeen syystä se alkio ei kiinnity.

Mulla on vain alakuloinen olo. Suuri suru. Etenkin illalla, kun menen nukkumaan. Ja aamulla, kun herään. Siinä välissä on hieman parempi olla.