Suurin kipu helpotti eilen. Pystyin jo istua ja syödä. Edellinen päivä meni vain kippurassa tuskaisena maaten.

Mutta sitten... PLUPS. Vuoto alkoi. PP2, ja vuoto alkoi. Yksi kunnollinen PLUPS ja sitten tähän aamun asti vähän. Epätoivo iski: se siitä alkiosta, se tästä yrityksestä.

Tänään aamulla soitin klinikalle heti kello 8. Siellä pyöri nauha, jossa sanottiin, että henkilökunta on koulutuksessa tämän päivän, palaa asiaan huomenna. Muistin, että klinikkahan aukeaa vasta 8.15 ja aloin toivoa, että kunpa se olisi vanha nauha. Edelliseltä päivältä. Sitten tajusin, että edellinen päivä oli sunnuntai
- se ei ole mahdollista.

Soitin kuitenkin vielä kello 8.20 ja hoitaja vastasi! Luojan kiitos! Sanoi, että nyt on tultava kyllä käymään, pääsenkö heti. En ollut lähtenyt töihin, joten pääsin.

Lääkäri ultrasi samantien ja katsoi, että munasarjat näyttävät siltä, että sieltä on jotain hyytymiä poksahdellut (tai jotain sen tyylistä, pää oli niin sekaisin, että en osaa tarkkaan sanoa). Kohdusta veri ei ollut tullut, eikä kohdunkaulalla ollut mitään vääntyneitä verisuonia tms. Lauantain kovat kivut ja tämä veri olivat siis peräisin munasarjoista, mutta siellä ei pitäisi olla enää uusia pesäkkeitä. Mutta jos parin päivän aikana niin kova kipu tulee takaisin tai on paljon vuotoa tai kuumetta, on tultava takaisin. Sitten voi olla jotain tulehdustakin ja antibiootit ovat tarpeen.

Pää painuksissa kysyin pienesti, että "se alkio ei taida tällaista kestää". Lääkäri lähes huudahti (positiivisesti), että "Voi ei, ei tämä liity siihen mitenkään! Alkiolla on ihan oma suljettu maailmansa (tai jotain sinnepäin, en nyt muista tarkkaan :) nyt, eikä tämä vaikuta siihen yhtään mitenkään!" Lääkäri vielä kysyi, että "et tainnut saada nukuttua edes viime yönä?" No, en todellakaan.

Huh!

Mies oli kaikkein helpottunein siitä, ettei minulla ole mitään pahasti vialla. Minä olin helpottunein siitä, ettei tämä vaikuta alkioon. Huh.