En oikeasti inhoa. Mutta tänään oli hetki, jolloin tuntui siltä. Minä rakastan elämääni, mutta niin paljon tämä sattuu, että tänään inhosin elämääni.

Eli kp 1. Kuten arvasinkin. Mutta kuten arvasinkin, se kuten arvaaminen ei yhtään helpottanut Pettymystä. Piti niin purra hammasta, että en olisi purskahtanut itkuun työpaikalla. Tuntui, että viimeiset metrit kotiovelle olivat kilometrin pituisia. Halusin vain päästä ovesta sisään ja sitten sain antaa kaiken sen tuskan tulla.

Laitoin miehelle päivällä viestin, että ei onnistunut. Hän vastasi, että seuraavalla kerralla sitten -Perkele. Minua niin helpotti tuo "perkele". Mies kun on aina niin optimistinen ja vaikka tiedänkin, että hänkin on pettynyt, silti tekee välillä hyvää kuulla se, että tämä oli yhtä onneton päivä meille molemmille.

Yhdelle ystävälleni kerroin heti sähköpostitse, miten kävi. Hän osaa aina lohduttaa oikein. Kuten nytkin: hän vastasi heti ja kertoi aluksi miten pahoillaan oli meidän puolesta ja miten toivoo meidän parastamme. Sitten hän kertoi muutaman juorun, vaikka sanoi tietävänsä, etteivät ne auta, mutta jos saisivat hetkeksi hymyilemään jossain vaiheessa. Ja kertoi hassuja "oletko kuullut, että se ja se on yhdessä ja ne ja ne on eronneet" -juoruja. :) Oikeasti, mulla oli inhoan elämääni -olo ja muutama juoru piristi kummasti! (ja jos joku lapsettoman ystävä nyt lukee tätä, niin ei pidä tästä päätellä, että suuren surun keskellä kaikki lapsettomat haluaisivat kuulla juoruja...)

Ostin suklaata, kääriydyin vilttiin ja katsoin dvd-elokuvan. Mikä klisee! Mutta niin tein.

En tiedä, kai tuntuu vähän paremmalta kuin ensi-pettymyksen aikaan. En tiedä. Jotenkin kai tästä on noustava ja jotenkin niin tulee tapahtumaan.

Entä jos kaikki olisi mennyt toisin? Miltä tuntuisi olla nyt raskaana? Mikä onni tässä asunnossa nyt hyppelisi! Ei saa ajatella noin. Ei saa. Ei sillä, en kovin hyvin edes pysty siihen. Minulla ei ole aavistustakaan, miltä tuntuu olla raskaana.

Onneksi on vertaistukea. Rasavillirusakolle kaunis kiitos tästä:


Rasavillirusakko antoi tämän napin jo monelle, joille minäkin olisin antanut. Näiden lisäksi annan sen vielä eteenpäin Minttumaarialle ja Mafaldalle. Ja muitakin on, jotka ovat tärkeitä!
Kiitos Rasavillirusakolle ja kiitos kaikille tuesta, jota olen täällä saanut!