Uusi kierto ja ensimmäinen hoitokierto... Jännittää, ei paljon, mutta vähän. Minulla ei ole kovin suurta luottamusta inseminaatioihin, mutta paremmat mahiksethan meillä nyt on kuin ennen.

Työpaikkani on kaukana, kaukana kaupungin keskustasta. En voi yhtäkkiä ruokiksella siis käväistä ultrassa tai inseminaatiossa. Kaiken tämän järjestäminen on aika hankalaa, mutta jotenkin sen on vaan luonnistuttava. Enkä taida olla ainoa, joka painii aikatauluongelmien kanssa.

En voi kertoa töissä asiasta, koska olen määräaikainen työntekijä. Jos sitten mitään ei ole tapahtunutkaan, kun sopimus päättyy, on turha kuvitella saavansa jatkosopparia... Oih, miten ihanaa tämä naisen elämä välillä!

Olen päättänyt miettiä yksi kerrallaan noita työpoissaoloja. Minulla on mahdollisuus tehdä etätöitä päivä viikossa, joten täytynee yrittää saada etätyöt osumaan juuri noihin päiviin. Teen kyllä täydet tunnit töitä, täytyy sitten jatkaa iltapäivästä pidempään, jos välillä käy klinikalla. Aina tuokaan ei onnistu, mutta täytyy yrittää murehtia niitä sitten.

Anopin kanssa juteltiin pääsiäisenä pitkä tovi tilanteesta. He ovat oikein mukavasti tukena, samoin kuin omat vanhempani. Niin, ja ystävien ydinjoukko myös. Meillä on kyllä sen asian suhteen asiat mainiosti.