(sisältää samasta asiasta valittamista kuin viimeksikin... :) )

Elelen tässä kiertopäivää 31 tai jotain sen suuntaista. Kiertoni vaihtelee 30:n ja 35 päivän välillä, harvemmin kuitenkin tuo lyhyin vaihtoehto. Edelleen kaikki viittaa siihen, että saamme alkaa miettiä seuraavaa kiertoa. Tämä on inhottavaa, inhottavaa aikaa! Koko kroppa huutaa, että pieleen meni, mutta silti joutuu vain odottamaan. Kun se pettymys kerran on tulossa, niin tulisi nyt jo ja pääsisin edes eteenpäin!

On raivostuttavaa, kun välillä saan itseni kiinni miettimästä, että jospa kuitenkin. Kai toivo on laajemmin elämässä ajateltuna hyvä asia ja kyllä minä haluan olla toiveikas sen suhteen, että me vielä onnistunumme - vaikka sitten jo ensi kierrossa. Mutta koska merkit ovat niin selvät ja välillä suorastaan tökkäävät minua ja herättävät haaveista, niin tässä tilanteessa, tämän kierron suhteen en halua olla toiveikas!

Päivä kului onneksi ajattelematta, kun olimme kummityttömme kanssa huvipuistossa. Ihana kaksivuotias söpöliini!