Me olemme matkalla kolmanteen ja viimeiseen inseminaatioon. Siitä joko tärppää tai ei. Me emme voi sille juuri mitään. Me olemme matkustajia tässä touhussa.

Se on aika iso osa tämän lapsettomuuskriisin rankkuutta. Se, että elämäsi pyörii AIVAN VALTAVAN suurelta osin sellaisen asian ympärillä, jonka lopputulokseen, et voi itse paljon vaikuttaa. Eikö tämä voisi olla sellainen asia kuin esim. koulun kokeet? Että jos haluat sitä tarpeeksi ja olet ahkera, saat hyvän numeron. Mutta ei, tämä on enemmänkin lottoarvontaa. Joko tärppää tai ei. Hyvää tai huonoa onnea.

Ihminen ei pidä siitä, että jotkut asiat ovat poissa hänen hallinnastaan. Siksi kuulee niin usein niitä tarinoita, että "tutuntutuntuttu tuli raskaaksi, kun hän alkoi juomaan litran omenaviinietikkaa päivässä" tai "kun hän alkoi kammata jakauksensa vasemmalle puolelle päätä oikean sijaan". Onnistuminen halutaan selittää jollain omalla tekemisellä.

Minä haluan tehdä kaikkeni, jotta raskautuminen olisi mahdollista. Mutta mikä tekemiseni oikeasti vaikuttaa yhtään? Jos nyt ei lasketa noita pillereitä, joita syön joka päivä. No, terveelliset elintavat vaikuttavat. Tai ainakin huonot elintavat heikentävät mahdollisuuksia.

Onko oikeasti mitään muuta, mitä voin tehdä? Tai kai sekin on paljon, jos taas (kesäloman jälkeen) saan itseni terveelliselle ruokavaliolle ja säännöllisen liikunnan pariin. Siitä on varmasti apua henkiseen jaksamiseenkin.